Kuinka HDL- ja LDL-kolesteroli eroavat toisistaan?

Karkeimmillaan LDL- ja HDL-kolesterolin voi jakaa hyvään (HDL) ja pahaan (LDL) kolesteroliin. Näin yksinkertaista se ei kumminkaan ole, sillä molempia tarvitaan. Tässä artikkelissa kerromme, kuinka nämä kaksi kolesterolityyppiä eroavat toisistaan.

Kolesteroli on elintärkeä yhdiste elimistölle

Kolesteroli on elimistölle elintärkeä rasvayhdiste, jota kehosi tarvitsee solukalvojen rakennusaineeksi, hormonien tuotantoon ja sappihappojen muodostamiseen. Elimistö tuottaa tarvitsemansa kolesterolin maksassa. Lisäksi länsimaisessa ruokavaliossa sitä saadaan myös suoraan ravinnosta. Kolesteroli ei liukene vereen itsestään vaan tarvitsee avukseen lipoproteiineja (erityisesti LDL & HDL).

LDL-kolesteroli (Low-Density Lipoprotein)

LDL-kolesterolilla on tärkeä tehtävä, sillä se on ns. “kudoksiin kuljettaja”. Kun maksa valmistaa kolesterolia, se pakkautuu LDL-hiukkasiin, jotka kuljettavat kolesterolin veren mukana eri kudoksiin LDL-reseptoreille, jotka päästävät kolesterolin solujen sisälle. Hieno juttu, eikö vain?

Ongelmaksi tämä muodostuu silloin, kun verenkierrossa on liikaa LDL-kolesterolia tai solujen LDL-reseptorit eivät toimi kunnolla. Tällöin ylimääräinen kolesteroli jää kiertämään verenkierrossa. Ylimääräinen kolesteroli on riski verisuonille, sillä se voi alkaa kertyä verisuonten sisäseinämiin. Tällöin on riskinä valtimoiden kovettuminen, krooninen tulehdus ja plakin muodostuminen, joka kaventaa suonia.

HDL-kolesteroli (High-Density Lipoprotein)

HDL-kolesteroli puolestaan on toimenkuvaltaan “puhdistaja ja palauttaja”. HDL-hiukkaset toimivat jätehuoltona; ottavat talteen kudoksiin ja valtimoiden seinämiin jäänyttä ylimääräistä kolesterolia ja palauttaa sen maksaan. Tällöin maksa voi käyttää kolesterolin uudelleen tai muuntaa sen sappihapoiksi, jotka poistuvat elimistöstä suoliston kautta.

HDL myös estää LDL:n hapettumista ja vähentää tulehdusta verisuonissa.

Hyvän ja pahan kolesterolin optimaalinen suhde

Jos veren LDL-pitoisuus on suuri, verisuoniin jää kiertämään liikaa kolesterolia, joka voi aiheuttaa sydän- ja verisuoniongelmia. Jos HDL-pitoisuus puolestaan on liian matala, verenkierron “jätehuolto ei toimi” ja kolesteroli jää verenkiertoon.

Ihanteellinen suhde on silloin, kun HDL-pitoisuus on tuplasti suurempi kuin LDL. Oman HDL- ja LDL-kolesterolin suhteen voit tarkistaa helposti kolesterolimittaustuloksistasi. Kolesteroli kannattaa mittauttaa muutaman vuoden välein aikuisiällä. Mittauksia voi joutua tekemään useamminkin, mikäli olet riskiryhmässä tai sinulla on todettu valtimotauti.

Lue lisää: Optimaaliset kolesteroliarvot

SEN2509LI